Nostalgiset säästövinkit pula-ajalta

Moni suomalaisista ei enää muista pula-aikaa, mutta rankan ajan säästövinkeistä monet voivat olla silti tuttuja. Suomessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana oli työttömyyttä ja palkat laskivat, mutta aika jätti jälkensä myös asumiseen, vaatetukseen sekä ravintoon. Nykyisin koroton pikavippi auttaa pulassa, mutta tällöin piti turvautua paljon kekseliäämpiin konsteihin. Kaikista eniten pula-ajan vaikutuksen näkyivät maaseudulla.

Maaseudulla ihmiset joutuivat luovuttamaan suurimman osan sadoistaan valtiolle sotien rahoittamista varten. Tämä sisälsi viljan, voin, sianlihan, lampaanvillan ja pellavalangan, jotka olivat yleisimpiä tuotteita suomalaisten tiloilla. Tilalliset saivat jättää vain itselleen riittävästi muonaa. Ihmisille annettiin joka kuukausi kolme erilaista ostokorttia, joilla sai ostettua ruokaa. Annokset olivat pieniä ja jakelu oli tiukasti säännösteltyä. Vaikka oli tiukkaa, niin kouluissa lapset kuitenkin saivat ruokaa. Yleensä ruokana oli erilaisia puuroja, vellejä ja keittoja. Lisukkeet oli tuotava kotoa, ja syksyisin oppilaat keräsivät marjoja koulun keittiölle erilaisia marjapuuroja varten.

Kohti omavaraisuutta

Maaseudulla elintarvikkeiden saanti vaikeutui, joten ihmiset alkoivat pyrkiä omavaraisuuteen. Työt olivat vähissä, joten ruoan hankkimiseen oli myös aikaa – tuskin kukaan tuohon aikaan pystyi ottamaan lainaa työttömälle, joten muita keinoja oli keksittävä. Säilöntä nousi tärkeään rooliin. Oman kasvimaan tuotantoa säilöttiin monipuolisesti kellareihin ja ruokakomeroon, ja säilöntä tölkkien myynti kasvoi. Erilaiset säilykkeet kuten suolakurkut ja hillot ovat edelleen monien suomalaisten suosikkeja.

Säilöntä ei kohdistunut ainoastaan oman tilan tuotantoon, mutta ihmisiä kannustettiin myös keräämään marja- ja sienisatoa metsistä. Monet myös kalastivat silakkaa. Nämä puhtaat, ravintopitoiset ja luonnolliset ruoka-aineet saivat uudenlaista arvostusta ja löysivät tiensä monien ruokapöytiin. Lisäksi tavallisesti rikkaruohoina niitettävät kasvit otettiin säilöön; esimerkiksi nokkonen oli kätevä pinaatin korvike.

Luonto oli suurena apuna maalaisille, eikä heiltä loppunutkaan ruoka aivan kesken. Vaikka tavallisia ruokatarvikkeita ei ollut, ravitsevaa ja herkullista ruokaa saatiin kekseliäisyydellä aikaiseksi. Kaupungissa ruokaa liikkui paljon mustan pörssin kautta. Ruokatarvikkeita saattoi joutua jonottamaan ja lähteä hakemaan pitkienkin matkojen päästä, ja joskus ne loppuivat hyvin nopeasti.

Erilaisista korvikkeista tuli myös tärkeitä. Jyviä paahdettiin kahvin korviketta varten, sillä sokeria ja kahvia oli tarjolla vain vähän. Sokerijuurikkaista valmistettiin siirappia ja vadelmanlehdistä teetä ja mehua. Riisi korvattiin usein ohralla, ja jauhoja tehtiin perunasta.

Muodin seuraaminen toissijaista

Pula-aikana kulutustavarat kuten vaatteet loppuivat, ja monet naiset alkoivat siksi käyttää miesten vaatteita. Tämä ei ollut kyseisenä aikana lainkaan tavallista, mutta puutteen vuoksi naiset päättivät, ettei miesten vaatteiden pitämiseen oikeastaan liittynyt mitään ongelmaa. Miesten vaatteita käyttäviä naisia sanottiin tuolloin ”pula-ajan pojiksi”.

Sodan loppupuolella Suomeenkin saapui avustuksena vaatteita. Nämä olivat lähinnä armeijan ylijäämää, mutta käsistään taitavat naiset askartelivat niistäkin arkikäyttöön sopivia, kauniita vaatteita. Esimerkiksi lumipuvuista saatiin revinnäiskirjonnalla paitapuseroita kesäksi.

Myös vanhoja vaatteita purettiin ja ommeltiin uudelleen uusia tarkoituksia varten. Lapsille ommeltiin vaatteet aikuisten vanhoista vaatteista, sillä uusia kankaita ei ollut. Tuolloin kankaiden laatu oli usein parempi kuin tänään, joten korjaaminen ja uusiokäyttökin oli helpompaa ja kannattavampaa. Metsästystaitoiset saalistivat kaneja ja muita eläimiä, jotka syötiin ja joiden nahkat voitiin käyttää vaatteisiin. Etenkin evakoiden oli pinnistettävä mielikuvitustaan, sillä Karjalasta lähdettiin usein vain yhden kassin kanssa.

Kaikilla ei ollut kenkiä, ja niiden saaminen oli vaikeaa. Myymälöistä ne olivat usein loppu. Jotkut kulkivat paljain jaloin kesäisin säästääkseen kenkiään, jotta talvella todellisen tarpeen tullessa ne olisivat kunnossa. Lopulta armeijan ylijäämätavaroiden mukana niitäkin kuitenkin saatiin. Vaihtokauppa kukoisti: kenkiä saattoi ostaa esimerkiksi voipakettia vastaan. Nykyisin vaihtokauppaa käydään paljon netissä.

UUTISET JA TARJOUKSET

Tilauksellasi suostut vastaanottamaan uutisia ja tarjouksia meiltä ja kumppaneilta.

REKLAAMI