Yksi niistä taloudellisista asenteista, jotka voivat joko kaataa meidät tai saada menestyksemme huimaan nousuun, on anteliaisuus. Loogisesti ajatellen anteliaisuus saattaa kuulostaa jopa hieman vaaralliselta, sillä se merkitsee pienempää summaa omalla pankkitilillämme. Anteliaisuudella on kuitenkin yhteys syvempiin, henkisiin ja jopa hengellisiin, arvoihin. Anteliaisuuteemme saa aikaan kumulatiivisen efektin. Kun annamme eteenpäin saamastamme menestyksestä, avaudumme vastaanottamaan sekä yhteisöllisiä, sosiaalisia että oman elämämme merkityksellisyyteen liittyviä etuja.
Olen viettänyt aikaa useissa maailman köyhimpiin luokitelluissa maissa. Noita kokemuksia yhdistää yhteisöllisyyden voima. Olen saanut vastaanottaa vieraanvaraisuutta niin mutamajassa, kaatopaikalla kuin diplomaattipiireissäkin. On silmiinpistävää, kuinka köyhyyden keskellä elävät ihmiset eivät ainoastaan huolehdi omistaan, vaan myös muiden tarpeista. Piileekö siinä henkisen hyvinvoinnin salaisuus?
Onnellisuuden lähde
Zürichin yliopiston neurotaloustieteellisen tutkimuksen mukaan anteliaat ihmiset ovat onnellisempia kuin omaa etuaan ajattelevat. Tutkimus totesi anteliaisuuden synnyttämän tunteen, ns. “lämpimän hehkun”, syntyvän aivojen eri alueiden yhteistoiminnan tuloksena. Tutkimuksessa havaittiin, että tunne ei ollut kytköksissä hyväntekeväisyyden rahalliseen arvoon. Pienikin teko toisen ihmisen hyväksi sai aikaan saman reaktion.
Tutkimukseen osallistunut 50:n hengen ryhmä jaettiin kahteen osaan, joista puolia kehotettiin suunnittelemaan tietyn summan käyttöä epäitsekkäästi ja toista puolta anteliaisuuteen itseään kohtaan. Ne, jotka olivat antaneet sanallisen sitoumuksen käyttäytyä anteliaasti toisia kohtaan, olivat halukkaita toimimaan kustannuksia kaihtamatta lupauksensa mukaan ja tunsivat itsensä tutkimuksen jälkeen vertailuryhmää onnellisemmiksi.
Päätös auttaa toisia saa aikaan muutoksia aivoissa
Tutkijat keskittyivät seuraamaan tutkittavien aivotoimintaa kolmella eri aivojen alueella: päälaki- ja ohimolohkon liittymässä, joka prosessoi anteliaisuutta, isoaivokuoren ja aivorungon välillä sijaitsevassa onnellisuutta säätelevässä tumakkeessa sekä päätöksentekoa arvioivalla aivokuoren frontaalilohkolla. Näiden alueiden välisessä vuorovaikutuksessa havaittiin eroavaisuuksia vertailuryhmien välillä. Päätös osoittaa anteliaisuutta oli omiaan aktivoimaan päälaki- ja ohimolohkon välistä aluetta sekä lisäämään sen vuorovaikutusta onnellisuutta säätelevän alueen kanssa.
Tutkijoille heräsi lisäkysymyksiä näiden alueiden harjoittamisesta. Toisaalta jäi avoimeksi, pysyykö vaikutus, mikäli yksilö on antelias tehdäkseen itsensä onnelliseksi.
Muita anteliaisuuden etuja
Sosiaalipsykologian tutkija Liz Dunn selvitti anteliaisuuden vaikutusta stressihormonin eritykseen. Hänen tekemänsä tutkimuksen mukaan anteliaiden ihmisten stressihormonitaso pysyi alhaisempana kuin omiin tarpeisiinsa sijoittavien ihmisten.
Toinen Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoitti myös yksilöiden työpaikkatyytyväisyyden lisääntyvän työtovereiden auttamisen seurauksena. Tämä lisäsi myös työntekijöiden kuuluvuuden ja merkityksellisyyden kokemusta.
Buffalon yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin yhteys epäitsekkyyden sekä pidemmän elinajanodotteen välillä. Toinen tuore tutkimus myös osoitti niiden, jotka olivat vastaanottaneet anteliaisuutta, todennäköisemmin puolestaan auttavan toisia.
Suuri avioliittotutkimus totesi anteliaisuutta toisiaan kohtaan osoittavien pariskuntien olevan onnellisempia kuin muiden pariskuntien. Vapaaehtoistyön terveysvaikutukset ovat myös olleet tutkimuksen kohteena. Vapaaehtoistyötä tekevien keskuudessa on todettu vähemmän masennusta sekä korkeampi elinajanodote.
Määrittääkö elintaso hyvinvointimme?
Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen julkaisi hiljattain kirjan “Onnellisuuksien oivaltaja, mitä tiede kertoo onnesta” . “Vaikka tarpeita voi tyydyttää, haluille ei riitä mikään”, hän sanoo. Tyytymättömyys syntyy siitä, että ajattelemme halujemme olevan tarpeita. Todellisten tarpeidemme täyttymiseksi voimme luoda suunnitelman. Joskus kuitenkin kohtaamme myös äkillisiä tarpeita joko omassa tai läheistemme elämässä. Mikäli olemme pitäneet huolta raha-asioistamme, meillä on mahdollisuus suunnitella hankinnat, pyytää lainaa läheisiltä tai esimerkiksi hakea lainaa ilman vakuuksia.
Arvioimme elintasoamme kysymällä, onko meillä riittävästi. Suhteellinen köyhyys kertoo, kuinka koemme saavamme tarpeemme tyydytettyä verrattuna muihin. Lapsi, jolla ei ole älypuhelinta niinkuin hänen kavereillaan, kokee perheensä köyhäksi.
Elintason ja onnellisuuden välinen yhteys monimutkaistuu, kun perustarpeemme täyttyvät. Richard Easterlin esitti vuonna 1974, ettei elintason kohoaminen korreloi onnellisuuden kokemuksen lisääntymisen kanssa. Easterlin on puolustanut toteamustaan kriitikkoja vastaan osoittamalla USA:n kansantulon kolminkertaistuneen 40 vuoden aikana, kun onnellisuuden kokemus on mittareiden mukaan suorastaan vähentynyt.
Elintaso, hyvinvointi ja onnellisuus
Taloudellisen hyvinvoinnin kasvaessa onnellisuus siis näyttää suorastaan vähenevän. Uudenlaiset elintasosairaudet vaivaavat sekä rikkaita että köyhiä. Nauttimamme ruoan ravintoköyhyys johtaa ylipainoisuuteen sekä terveysongelmiin. Terveydenhoidon kehittyminen ei ole kitkenyt pois masennusta tai mielenterveyden ongelmia. Erimielisyyttä syntyy siitä, onko tässä kyse masennuksen lisääntymisestä vai diagnosoinnin kehittymisestä. Yhteisöllisyyttä kaivataan, sillä yksinäisyys ja ihmissuhdeongelmat vain jatkavat kasvuaan.
Professori Ojasen mukaan odotuksemme lisääntyvät kehityksen myötä. Näin haluistamme tulee siis tarpeita. Hän sanoo, että on mahdollista edistää esimerkiksi tasa-arvoa. Vaurauden lisääntyminen sen sijaan ei enää lisää onnellisuuttamme. Elintasoa tulisi siksi keskittyä lisäämään länsimaiden rajojen taakse.
Suomen – maailman onnellisin maa
Suomi sijoitettiin kärkimaaksi YK:n onnellisuusraportissa. Pohjoismaat ovat hallinneet kärkisijoja jo pitkään. Ojasen mukaan syynä saattavatkin olla protestanttiset, kristilliset arvot. Niihin kuuluvat toisista huolehtiminen, tehokas hallinto sekä korruption vähäisyys. Pohjoismaiden lisäksi kärkimaihin kuuluu myös monia muita protestanttisia valtioita.
Onnellisuutta edistävä yhteiskuntapolitiikka näyttäytyy Ojasen kirjan valossa työajan kohtuullisuutena, hoitovapaiden pituutena ja progressiivisena verotuksena. Näillä tekijöillä on mahdollisuus vahvistaa perheyksikköä, yhteisöllisyyttä sekä tasata tuloeroja. Yksi näkökulma verotuksen progressiivisuuteen on yhteiskunnan oikeudenmukaisuus. Tällä kokemuksella on suuri merkitys onnellisuuden kokemuksen syntymisessä.
Tuloerojen kannattajien ja vastustajien keskuudessa tarvittava yhteiskuntapolitiikka määritetään eri tavoin. Sen kannattajat näkevät suuret palkkiot kannustimina. Vastustajat sen sijaan kantavat huolta siitä, että vain harvat ja valitut yksilöt palkitaan toisten marginalisoituessa. Heidän mukaansa tällainen yhteiskunta ei ole oikeudenmukainen.
Anteliaisuus elämäntapana
Edellämainitut tutkimustulokset viittaavat anteliaisuuden olevan onnellisuuden ytimessä. Anteliaisuuden merkitys nähdään myös osana yhteisöllisyyden kehittämistä ja terveytemme edistämistä. Elintason kohottaminen ei näytä olevan avain onnellisuuteen. Sen vaikutus onnellisuuden kokemukseen vähenee huomattavasti siitä hetkestä, kun pystymme täyttämään perustarpeemme. Onnellisuuden kokemus sen sijaan syntyy neurotaloudellisen tutkimuksen mukaan anteliaisuuteen, onnellisuuteen ja päätöksentekoon liittyvien aivoalueiden aktivoinnin seurauksena.
Jo päätös osoittaa anteliaisuutta toisia kohtaan aktivoi näitä alueita. Toisiin kohdistetun avun rahallisella määrällä ei tälle ole merkitystä. Päätös toisten huomioimisesta pientenkin osoitusten avulla vahvistaa vuorovaikutusta anteliaisuuteen ja onnellisuuteen liittyvien aivoalueiden välillä. Anteliaisuudella on vaikutusta myös mm. stressihormonitasoon, avioliiton onnellisuuteen, elinajanodotteeseen, työpaikkatyytyväisyyteen, masentuneisuuden vähenemiseen sekä toisilta saatavan tuen todennäköisyyteen.
Onnellisuuden kokeminen yhteiskunnallisella tasolla ei ole välttämättä ainoastaan vaurauden tuottamaa. Kristillinen etiikka on myös yhtenevä tekijä onnellisuustilastojen kärkimaiden joukossa. Anteliaisuus on siinä vahvasti esillä oikeudenmukaisuuden ja yksilöiden auttamisen myötä. Tätä oikeudenmukaisuuden käsitettä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan maan rajojen sisälle, vaan varallisuuden jakaminen kohti kehitysmaita kuuluu siihen olennaisena osana. Siksi kehittäessämme tätä anteliaisuuden asennetta on tärkeätä oppia katsomaan oman elämänpiirimme ulkopuolelle. Samalla voimme oppia yhteisöllisyyttä niistä kulttuureista, joissa se on vielä tuntuvammin läsnä.
Elämänlaatuun panostaminen
Näiden tutkimusten pohjalta on tärkeämpää keskittyä parantamaan elämänlaatuamme kuin elintasoamme. Todelliseen hyvinvointiin kuuluvat niin fyysinen kuin psyykkinenkin terveys. Kun keskitymme parantamaan muiden ihmisten hyvinvointia, meidän on helpompi nähdä realistisemmin mikä on hyvin omassa elämässämme. Tämä auttaa meitä välttämään halujemme vääristymistä tarpeiksi. Auttaessamme esimerkiksi jotakuta, jolla on vaikeuksia maksaa perheensä ruoka- ja asumiskustannuksia, on helpompi havaita halumme uudenmallisen auton ostoon olevan vain statuskysymys.
On tunnettu tosiasia, että antaessaan saa. Useimmiten tämä merkitsee hyvää mieltä ja onnellisuutta. Sen lisäksi kuitenkin rakennamme toimintamme avulla uudenlaista kulttuuria, jolla on vaikutusta oman elämämme merkityksellisyyden sekä yhteisöllisyyden kannalta. Kuka tietää, milloin itse olemme avun tarpeessa?
